"Kuin Claude Monet'n maalaama lummelampi", on ensimmäinen ajatukseni, kun Nina kantaa luokseni kannullisen vielä hautumassa olevaa Kyotoa; luonnonmukaista senchaa, joka on maustettu portugalilaisilla ruusunterälehdillä, sitruunaverbenalla ja sitruunamelissalla. Ruusun terälehdet kelluvat vihreän senchalammen pinnalla kuin impressioniset lumpeet. Ja terälehtien väri! Se on niin värikylläinen, että sen voisi kuvitella syntyneen ahkeran maalien sekoittelun tuloksena: täydellinen violetinpunainen.

Nostan siivilän kannusta, nuuhkaisen varovasti. Tuoksu tuo mieleen puutarhan sateen jälkeen, sitrushedelmistä raskaina notkuvat puut, pisaroiden sikinsokin sotkemat ruusupensaat.

Maku on makea, suloinen -
jotenkin pastellinen.

Tätä tee on parhaimmillaan, mietin. Mikä muu asia herättelee niin paljon mielikuvitusta? Vie kaukaisiin maihin tai toisiin todellisuuksiin? Mikä muu asia tuo Monet´n lummelammen keskelle suomalaista kevätpäivää?